Home » Blog » Hermoista ja psykologiasta del 1

Hermoista ja psykologiasta del 1

  • Lähettänyt: lokakuu 14, 2018
  • By:  
  • Categories: Blog 
  • Kommentit pois päältä artikkelissa Hermoista ja psykologiasta del 1

Oman bisneksen pyörittäminen on haastavaa. Yrittäjille se on itsestään selvyys, mutta yrittäjiksi vasta aikovat ja tavalliset palkkatyöläiset eivät usein tajua koko asian mittakaavaa: heidän mielestä yrittäjän päivät ovat kiireisiä vain virka-ajalla ja iltaisin yrittäjällä on puhelin kiinni. Tyäajatuksetkin jätetään aina toimistoon työpäivän päätyttyä eikä ole olemassa ketään huutavaa pomoa lähellä. Nämä asiat eivät kuitenkaan ihan pidä paikkaansa…

Pomon Puuttuminen

Yrittäjä on itsensä pomo, mutta niin myös kaikki häntä ympäröivät ihmiset ovat hänen pomojaan. Työntekijät määräävät maksamaan heille palkat jo niiden olemassaololla; asiakkaat ja tilaajat komentelevat nurkasta ja toisesta, miten joku asia pitää tehdä; kirjanpitäjä opastaa, paljonko pitää olla rahaliikennettä mihinkin suuntaan verojen minimoimiseksi ja muuttuva maailma vaatii jatkuvaa oppimista ja oikeaa osallistumista kaikkiin prosesseihin. Ja kaikesta täytyy päättää ihan itse, mikä tuntuu ensin niin ihanalta, että ensimmäinen todella vaikea päätös tulee aina yllätyksenä: pitääkö minun päättää siitäkin? Eikö kuukaan tule enää ylhäältä sanomaan, mitä tässä poikkeustilanteessa tehdä? Eihän minun tietitaitoni riitä tähän päätökseen! Päätökset ovat välillä niin vaikeita, että edes jonkun pomon olemassaolo tuntuu helpotukselta, mutta sitä pomoa ei ole. Kukaan ei anna mitään takuuta minkään päätöksen seurauksista, ja päätökset pitää tehdä usein nopeasti eli sellaisessa ajassa, että silloin ei ehditä vahvistaa omia tietoja päätettävästä asiasta ja silloin riskeerataan. Palkkatyöläinen ei menetä huonoimmassakaan tapauksessa mitään kuin työpaikan, kun taas yrittäjä menettää kaiken ja on itse siitä vastuussa – siis kokonaan itse. Työntekijöidenkin virheet ja väärät päätökset ovat lopuksi yrittäjän omia.

Täytyy osata ottaa vastuu jokaisesta omasta päätöksestä. On aina mukavaa kertoa omien päätöksien hyvistä ja tuottavista seurauksista, mutta huonommatkin päätökset ja niiden seuraukset pitää saada mahtumaan oman vastuun alle eikä lähdetä syyttämään olosuhteita, asiakkaita, markkinatilannetta ja tilaajan kummitätiä. En ole aikaisemmin kuullut jonkun muun puhuvan jotain sellaista, mutta itse olen kokenut valtavan helpotuksen muutaman kerran, kun otin vastuun omista huonommista päätöksistäni. Ensimmäisen kerran on vaikea sanoa ”oma mokani”, mutta jatkossa sen huomaa erittäin toimivaksi lausahdukseksi: silloin ei harmita. Kun ymmärtää ja omaksuu sen, että firman huonompina aikoina vikaa ei ole kenessäkään muussa kuin sen firman omistajassa, alkaa tuloshakuinen ajattelu: miten toimintaa voisi parantaa? Minkälaisia vaikutuksia erilaiset päätökset saivat aikaan ja miksi? Mihin suuntaan voidaan kehittyä muodostuneessa tilanteessa?

Vastuusta

Vastuu seuraa yrittäjää kaikkialla. Jos joku kuvittelee, että yrittäjänä pystyy näyttämään keskisormea kenelle tahansa, hän on täysin väärässä: yrittäjänä pitää unohtaa keskisormiele kokonaan, varsinkin niin pienessä Suomen maassa. Myös henkilökohtaisessa elämässä täytyy olla tarkkana: keskisormen näyttäminen ohittavan auton kuskille voi tulla kohtalokkaaksi, jos sama kaveri sattuu olemaan seuraavana päivänä neuvottelupöydän toisella puolella. Vastuu on läsnä myös silloin, kun mennään perheen kanssa laskettelemaan tai purjehtimaan: silloin säästetään omaa terveyttä ja turvallisuutta todella tarkkaan, sillä tiedetään, että palkkatyöläisen sairasloman maksavat työnantaja ja valtio, mutta yrittäjän sairaslomaa ei maksa kukaan eikä hänellä yleensä ole sijaista hoitamaan firman huolia. Jopa baarissa juopottelu muuttuu täysin erilaiseksi, kun sielläkin voi törmätä kasvot vastakkain tilaajan tai toimittajan kanssa ja kertoa liikaa. Muuttuu myös keskustelutapa ja muutenkin ihmisten kanssa kommunikointi: nyt ei voi enää haistattaa kenellekään pitkät, vaan pitää pysyä aina kohteliaana ja ymmärtää, että eilen sanotut sanat voivat heittää tosi kovat löylyt takaisin jo huomenna. Ketä ei tällainen vastuu koskaan masentaisi?

Vastuusta